perjantai 30. kesäkuuta 2017

Eikö koulussa opeteta enää?

Itseohjautuvuus, vastuu omasta oppimisesta, tavoitteen asettaminen itselle, oman oppimisen arviointi jne. ovat tärkeitä taitoja. Taitoja, joita ilman elämässä ei pärjää. Me kaikki - opettajat, huoltajat, pedagogiset asiantuntijat - hymistelemme saman sävelen tahdissa. Onhan kyse lapsista, joiden tulee aikuisina ratkaista suuria pulmia maapallon pelastamiseksi tai ainakin työllistyä maailmassa, jossa suorittava työ katoaa halvempiin maihin. Silloin eivät pelkkä kuunteleminen ja ohjeen noudattaminen riitä.

Arjessa yhteisymmärrys murenee

Odotukset kotona tehtävälle työlle ovat kuitenkin ennallaan. Huoltajilta saadun palautteen perusteella tulee mielikuva, että asioiden selvittäminen koulua varten ja elämää varten ovat erillisiä. Tiedon hakeminen ilman oppikirjaa, pohdinta ilman rajaavia kysymyksiä tai opetusvideon katsominen ovat saaneet vanhemmat kysymään; "eikö koulussa opeteta enää?" Onko niin, että lapsi kääntyy helposti vanhemman puoleen kotitehtävässä, josta suoriutuminen ei ole rutiinia? Ja niin, että me vanhempien ikäinen sukupolvi olemme tottuneet drillaaviin, kertaaviin ja vahvistaviin kotitehtäviin? Jos näin on, ymmärrän vaikkakin ihmetellen sellaiset kysymykset, kuin "miten lapselta voi kysyä kotitehtävässä Ruotsin pääkaupunkia, vaikka sitä ei ole opetettu koulussa". Hämmentävää on, kuinka googlaamaan tottuneet aikuiset unohtavat taitonsa, kun kyse on koulutehtävästä. Tai pikemminkin, unohtavat että kyse on lapsen tehtävästä, jonka tarkoitus on ehkä onnistuneesti etsiä vastaus, eikä niinkään saada niitä kahdeksaa kirjainta paperille (TUKHOLMA).

Jopa monet kasvatuksen ja oppimisen tutkimuksen asiantuntijat ovat huolissaan siitä, kuinka oppilailta edellytetään taitoja, joita heillä ei vielä ole. Arvostamani  professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoitti 20.1.2017 Maaseudun tulevaisuus-lehden kolumnissaan, "ettei kahdeksanvuotias poika kehity omaehtoiseksi oppijaksi sillä, että hänet jätetään toimimaan omaehtoisesti". Kirjoituksesta saa kuvan, että kun oppilailta edellytetään itsenäisyyttä, vanhempien kasvatustyö paikkailee koulussa oppimatta jääneitä asioita.

Koulun tulee korjata väärät käsitykset uudesta oppimisesta

Koska laaja-alainen osaaminen ja erityisesti oppimaan oppiminen on otettu tavoitteeksi, sen eri osa-alueita opetetaan, asetetaan tavoitteita, harjoitellaan ja arvioidaan, yhä uudestaan ja uudestaan. Näin tehdään, koska se, mitä seurataan vahvistuu. Kaivokselan koulussa opettajat laativat oppimisen portaat, joissa 7-8 vuotiaille ensimmäinen tavoiteltava porras oli "oppimistavoitteen valitseminen aikuisen tukemana, työskentelyn ylläpitäminen lyhyitä aikoja ja avun pyytäminen", toinen oli "työskentelyn aloittaminen itsenäisesti ja sen ylläpitäminen jonkin aikaa, vuorovaikutus ryhmän jäsenten kanssa aikuisen ohjaamana", jne. Kenenkään ei kuviteltu osaavan toimia ilman aikuisen tukea, mutta jos jossakin tilanteessa tai projektissa jotkut osoittivat pystyvänsä itsenäiseen ja laadukkaaseen työskentelyyn, hänen sallittiin toimia niin. On päivänselvää, että joku luuli osaavansa työskennellä itsenäisesti, mutta ei siihen pystynytkään. Häntäkään ei jätetty pärjäämään yksin, vaan palautettiin opettajan tuen äärelle.

En usko, että oppilas jää yksin tai ilman tukea suomalaisessa koulussa. Edellytetäänkö oppilailta omaehtoisuutta? Kyllä. Heiltä edellytetään myös lukutaitoa, matemaattista osaamista ja kielellisiä taitoja - kun he ovat näihin valmiita. Siihen saakka tavoitellaan taidon alempia portaita (kirjainten tuntemista, sormien laskemista, opettajan perässä toistamista tai keskittymistä pieniä hetkiä kerrallaan).

Koulun pitää tehdä näkyväksi oppimisen portaat myös opittavissa laaja-alaisissa taidoissa. Ihan niin kuin lukemaan opeteltaessa opiskellaan ensin kirjaimia ja äänteitä, opiskelun ja työskentelyn taidoissa opiskellaan ensin esimerkiksi hiljaa olemista, kun toinen puhuu, avun
pyytämistä, kun ei osaa ja sinnikkyyttä työskennellä. Kun oppimaan oppimisen laajuus osataitoineen avautuu vanhemmille, he näkevät, että koulu opettaa yhä, ehkä jopa enemmän, kuin aiemmin.