lauantai 26. marraskuuta 2016

Koe oppimisen arvioinnissa on mainettaan parempi, muttei helppo "nakki"

Kokeen asema osaamisen mittarina on ollut vahva. Uuden opsin myötä monissa kouluissa ja kunnissa rohkaistaan aivan aiheellisesti etsimään uusia tapoja kerätä tietoa oppimisesta. Kun tunneillakin tehdään oppimisen tavoitteeseen tähtääviä aktiviteetteja, miksi koe jotenkin poikkeaa näistä? Miksi koe olisi huonompi mittari? Ei se olekaan, kun jaksetaan olla huolellisia sekä kerätä muutoinkin monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta.

Kokeen laatiminen
1) Monentasoisia tehtäviä! Kokeessa tulee olla niitä tehtäviä, joilla voi osoittaa läpäisyä, ns. vitosen osaamista. Mikäli näitä ei ole, heikompi oppilas saattaa saada nolla pistettä ja virheellisesti hylätyn suorituksen. Keskitason, hyvän osaamisen tehtäviä tulee olla eniten. Myös sellainen tehtävä tai pari, joka vaatii kiitettävää tai jopa erinomaista osaamista tarvitaan. Jos kokeessa ei ole näitä, oppilas voi saada täydet pisteet kokeesta, jonka osaaminen oikeuttaa vain hyvään (8) arvosanaan.
2) Käytä samantyyppisiä tehtäviä, kuin oppitunneilla. On turha johdatella oppilasta pohtimaan tehtävän rakenteellista puolta, kun tarkoitus on mitata sisällön osaamista.
3) Valitse vain sellaisia tehtäviä, joilla voi arvioida tavoitteena olevaa osaamista.
4) Panosta ulkoasuun! Riittävän suuri fontti ja selkeän visuaalinen asettelu, jossa ei ole mitään ylimääräistä, auttaa löytämään oleellisen. Vältä tehtäviin kuulumattomia pikkukuvia, joita oppilas voi alkaa värittämään.
5) Laita tehtävien pisteytys näkyviin. Parhaimmillaan pisteet ohjaavat oppilasta huomaamaan, miten laajaa sisältöä tehtävällä mitataan.

Koejärjestelyt
1) Varmista hyvissä ajoin, että oppilaat tietävät, mitä kokeella mitataan.
2) Ei liikaa tehtäviä! Jaa koe mieluummin kahteen eri kertaan, kuin liian pitkä koe yhdelle kerralle. Pitkä koe menettää luotettavuuttaan osaamisen arvioinnissa, kun sinnikkyys ja vireystilan taso vaikuttavat menestymiseen tehtävissä.
3) Ei aikarajoitusta! Hitaus voi olla ominainen piirre oppilaalle, eikä se kerro osaamisesta lainkaan. Ajan kyttääminen aiheuttaa myös stressiä, jolla voi olla vaikutusta tulevaankin suoriutumiseen eri kokeissa.
4) Selitä, mitä tehtävissä on tarkoitus tehdä ja tee se niin monta kertaa, kuin oppilas pyytää. Jollei ymmärrä tehtävänantoa, ei voi näyttää osaamistaankaan. Jos kyse on kielen osaamisen pulmasta (esim. matematiikan kokeessa), anna kaikki mahdollinen kielellinen tuki.
5) Huomioi keskittymisen haasteet! Järjestä sopivan rauhallinen paikka ja aikuisen tuki, kun oppilas syrjähtää tehtävästä muuhun toimintaan. Näin saat osaamisen esiin oppilaan temperamentin kätköistä. Tällaiset lapset alisuoriutuvat erityisen herkästi ja kokevat itsensä huonoiksi oppijoiksi, vaikka näin ei olisikaan.
6) Auta kohdistamaan toiminta oikein. Kun pilkot kokeen erillisiin tehtäviin, oppilas pystyy keskittymään sisällöllisesti oikeaan asiaan, eikä jää ihmettelemään kaikkia tehtäviä kerralla arpoen, mistä aloittaisi.
7) Silmäile koe oppilaan palauttaessa sitä ja pyydä korjaamaan selkeät ymmärrysvirheet. Jos kaikki vähennyslaskut on laskettu yhteen, ei kyse ole osaamattomuudesta, vaan huolimattomuudesta. Siitä rankaiseminen heikentää kokeen luotettavuutta sisällön osaamisen arvioinnissa.

Kokeen tarkastaminen
1) Etsi osaamista ja taitoja. Viritä itsesi tunnelmaan, jossa bongaat oivalluksia. Tulos tuskin muuttuu tästä näkökulmasta, mutta oma mieli ja sitä kautta oppilaille "valuva" palaute on toiveikkaampi.
2) Pisteytä niitä taitoja ja osaamista, joita kokeella mitataan. Tämä on todella tärkeää, arvioinnin luotettavuuden kannalta. Historian kokeessa ei rokoteta puuttuvista pisteistä tai pienistä alkukirjaimista erisnimissä. Äidinkielen sanaluokkakokeessa ei rankaista kirjoitusvirheistä. Näissä tapauksissa arvioinnista poissuljettavat taidot ovat tärkeitä, mutta niillä ei saa olla kerrannaisvaikutusta oppilaan arvioinnissa. Sitä paitsi oppilaan erinomaiset tiedot Suomen keskiaikaisista linnoista ei ole vähäisempää, vaikkei pisteet kirjoitukseen löydykään.
3) Kokeesta ei tarvitse antaa arvosanaa, mutta pelkät pisteet kertovat oppilaalle yhtä vähän. Jos kunnassa annetaan todistus, jossa on arviointiasteikko, kannattaa käyttää samaa asteikkoa. Tämä on kaikille selkeää ja auttaa opettajaakin.

Milloin koe toimii?
Parhaimmillaan koe tuo esiin osaamista, jota oppitunneilla ei nähnyt. Siihen valmistautuminen skarppaa monia oppilaita arvioimaan osaamisen tasoaan ja opiskelemaan itsekseen vähän lisää. Kun kaikilla on aito mahdollisuus osoittaa osaamistaan muista haasteista huolimatta, koe voi olla oppimisprosessi, johon tunneilla opittu kiteytyy.

Ei kommentteja: