Lukuvuositodistus on väärin ymmärretty sijaiskärsijä. Sen harteille ladataan koko arvioinnin taakka ja sen odotetaan kannustavan, ohjaavan sekä suuntaavan oppilaan opiskelua. Kerran vuodessa saatu paperi ei paikkaa puuttunutta arviointia, mutta saattaa pahimmillaan heikentää motivaatiota merkittävästi. Kun lapsi ei tunne arvioinnin kriteereitä, kohdistuu pettymys hänen mielessään kokonaisitsetuntoon aiheuttaen tunteen huonoudesta.
Todistus epäonnistuu tehtävässään, kun
- oppilas pettyy arviointiinsa,
- oppilas ei tiedä arvioinnin kriteereitä, ei siis tiedä, mitä arvioidaan,
- arviointi kohdistuu sellaisiin ominaisuuksiin, joihin oppilas ei voi vaikuttaa,
- oppilaan Suomen kielen heikkous vaikuttaa kaikkeen arviointiin.
Ruotsalaiseksi väitetty ajatus hyvän mielen todistuksesta (HS 15.10.) kompastuu mahdottomuuteensa. Vailla perusteita saatu arvio ei ohjaa oppilasta. Hän ei ymmärrä arvioinnin kriteereitä tai koe voineensa vaikuttaa omaan arviointiinsa. Olo on yhtä pätevä, kuin arpajaisissa.
Motivaatio ja tunne onnistumisesta syntyvät, kun
- oppilas kokee olonsa opinnoissaan niin turvalliseksi, että uskaltaa yrittää,
- oppilas tietää, mitä on realistista tavoitella ja saa siihen tukea,
- oppilas saa myönteistä palautetta ponnisteluistaan ja oppimisestaan riippumatta siitä, millä tasolla hän on,
- arviointi ei keskity todistuksen arvosanaan, vaan jatkuvaan palautteeseen.
Kun oppimisen arviointi on hoidettu huolella, todistuksen arvosanat eivät tule yllätyksenä. Ne kertovat oppilaalle ja vanhemmalle vain sen, minkä he jo tiesivät. Jos jokin arvosana jäi harmittamaan, oppilas tietää, mitä asialle kuuluu tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti