Peruskoulun juna on pitkä. Veturissa matkaajat - varsinaiset ajajat - huristavat opsin viitoittamilla raiteilla kohti itseohjautuvaa nuorisoa, jonka laaja-alaisella osaamisella tullaan ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Perävaunun kulkijat (ja kai joku jää asemallekin) yrittävät takoa järkeä höynähtäneiden veturimiesten päähän pelätessään nuorison pilaantuvan huvipuistokoulussa, jossa perustaidot on unohdettu, kun kukin keskittyy omiin vahvuuksiinsa ja tutkii vain itseään kiinnostavia asioita. Keskustelu uuden opetussuunnitelman ympärillä on ainakin ammatillisilla foorumeilla vilkasta ja tavattoman usein kovin tunteikasta.
Ihan tavallisen hyvälle opelle (sille joka ei ollut ops-ryhmässä) on voinut käydä näinkin: Opettajan aivot jäivät kesäkuun alussa lomalle siinä asennossa, jolla ne toteuttivat aiempaa opsia, kesällä "vallankumous tapahtui" ja uuteen totuuteen tuli hypätä kuin uimataidoton syvään veteen. Ennen kuin itse oli kunnolla päässyt muodostamaan käsitystä siitä, mitä pitää tehdä ja miten, oli ympärillä useita asiantuntijoita (lue "veturimiehiä"), joista kukin julisti omaa tulkintaansa opsista. Tuntui siltä, että kaikesta siitä aiemmin niin tärkeästä, jolle oli työnsä perustanut, oli mennyt "päivämäärä umpeen". Nytkö yhtäkkiä opettajajohtoinen opetus onkin huonoa? Eikö taito saada levottominkin tekemään hiljaista työtä olekaan enää lapsen etu? Mihin käyttää sitä osaamista, jolla aiemmin saatiin kaikki kirjoittamaan niin siistiä käsialaa?
Jos uusi opetussuunnitelma olisi saanut varauksettoman kannatuksen, se ei olisi ollut uudistava. "Hyvä idea!" on siis yleensä huono. Suomen kaltaisessa opettajaan luottavassa yhteiskunnassa kaikkien kiittämä opetussuunnitelma mahdollistaisi toimintakulttuurien jatkumisen ennallaan. Nyt ei ole näin. Opsiin on kirjattu useita merkittävällä tavalla opetuskulttuuria muuttavaa elementtiä. Osa opettajista saattaa kokea, etteivät ole valmistuneet yliopistosta tällaiseen opettajuuteen. Ainoat keinot kollektiiviseen muutokseen ovat muutos, joka on leivottu koulun toimintakulttuuriin sekä laaja pedagoginen keskustelu.
Monessa koulussa, ja toivottavasti kohta kaikissa, on uusi opetussuunnitelma tuotu koulun rakenteeseen. Tapaamisaikoja käytetään toisin, kuin aiemmin, valinnaisaineet onkin ilmiöitä, oppilaat tulevat mukaan eri prosesseihin aiempaa enemmän, tehdään yhdessä uudella tavalla, kouluttaudutaan tai arviointi toteutetaan uudella tavalla. OPS ei voi olla vain opettajan asia. Sen aito toteuttaminen näkyy koulun ja jopa kunnan tavassa toimia.
Pedagoginen keskustelu kouluissa, somessa, koulutuksissa ja kehityskeskusteluissa on tervetullutta kaikissa muodoissaan. On ainoastaan eduksi, että kaikenlaiset näkemykset, väärinymmärrykset, ylilyönnit ja yritykset tulevat julki ja koetelluiksi ammattilaisten käsittelyssä. Opetussuunnitelma ei elä ennen kuin se on tulkittu ja viety toimintatapana luokkaan. Tähän prosessiin jokainen opettaja tarvitsee tukea - koulutusta, kirjoja (esim. Luostarinen ja Peltomaa: Reseptit OPSin käyttöön), pedagogista keskustelua ja vaikka niitä sosiaalisen median palstoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti