sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Oppikirja vangitsi opettajan

Kuka tekee pedagogiset ratkaisut opetuksessa? Miten oppimista arvioidaan? Kuka laatii koekysymykset? Puhumme pedagogisesta vapaudesta, mutta iso osa opettajista on luopunut vapaudestaan jonkin kustantamon materiaalin helppouden houkuttelemana.

Suomalainen oppikirja on maailman parhaita, jollei paras. Ei ole ollenkaan hassumpi idea noudattaa oppimateriaalin etenemisjärjestystä, onhan se ammattilaisten kokemuksella laadittu ja tarkkaan pohdittu. Tällä reseptillä on tuotettu kansainvälistä Pisa-menestystä, tasoitettu osaamisen eroja ja luotu mahdollisuuksia sellaisillekin lapsille, joiden kotona ei juuri kirjoja ole.

Vaikka laatu on hyvästä, oppikirjan käyttäminen pääasiallisena opetussuunnitelmana löysistyttää ajattelua. Oppikirjaa orjallisesti seuraavan opettajan ei ole pakko tutustua opetussuunnitelmaan tai arvioinnin kriteereihin. Hänen ei tarvitse kiteyttää oppilailleen tai itselleen oppituntien tavoitteita ja silti suomalaisen oppikirjan kannattelemana, oppimistulos on ihan hyvä. Graaveimmillaan oppikirjan valta näkyy niin kutsutuissa "urakoissa", joissa oppilaan tulee tehdä tietyt sivut esimerkiksi matematiikan kirjasta. Urakka on valmis, kun jokaisessa tehtävässä on ratkaisu. Oppilaalle tavoite näyttäytyy kirjan täyttämisenä, ei oppimisena. Asia avautuu paremmin, kun viemme tavoitteen pois koulumaailmasta.

Oletetaan, että opettajan tulisi opettaa nuorelle, miten oja kaivetaan oikein. Osatavoitteita olisivat tietysti lapioinnin tekniikat, oikeat työasennot ja jaksamisesta huolehtiminen. Koulu-urakan kaltaisessa työskentelytavassa, nuorelle annettaisiin lapio ja kehoitettaisiin kaivamaan 10 m pitkä ja 70 cm syvä oja. Kaikki kaivavat 10 m riippumatta siitä, osaako asian ennestään, oppiiko sen jo vähän kaivettuaan tai onko lapiota koskaan nähnytkään. Ei ole lainkaan hämmästyttävää, että oppilaat eivät useinkaan osaa sanoa mitä koulussa oppivat tai, mikä on kunkin toiminnan tavoite.

Toinen tuore esimerkki tuli eteen tilanteessa, jossa opettaja pähkäili, miten hankalaa on jarrutella taitavampaa ryhmää jakotunnilla, jotta ollaan yhteisellä tunnilla sitten samassa kohdassa. Vinkki siitä, että tekee taitavamman ryhmän kanssa jotain muuta, paljasti vankilan; "Mutta kun me noudatamme tämän ryhmän kanssa "piip" oppikirjan sisältöjä".

Yhä useampi oppilas ei pysty opiskelemaan samalla tavoin, kuin muut. Luokissa on enenevässä määrin lapsia, jotka eivät ymmärrä oppikirjojen sanastoa riittävästi, eivät jaksa keskittyä oppikirjamaiseen opiskeluun tai edes paikallaan istumiseen. Tällöin opettajalta edellytetään joustavia järjestelyitä, oppilaalle räätälöityä arviointimenetelmää ja opetuksen eriyttämistä. Työn lisääntyvien vaatimusten ahdistama saattaa löytää pikaratkaisun pulmaan - vanhan tutun kirjankustantajan. Se tarjoaa e-kirjoja ja s-kirjoja, jotka toimivat yhteen perusoppikirjan kanssa.

Ennen paniikkinappulan painamista, toivon pysähtymistä ja epävarmuuden sietoa edes hetken. Oppikirjat eivät ole tähänkään saakka kattaneet koko opetussuunnitelmaa, vielä vähemmän ne pystyvät tekemään sen nyt, kun erilaisia taitoja, laaja-alaista osaamista ja lisääntyvää vastuuntuntoa tulee lisätä. Näissä uusissa taidoissa voi olla vastaus myös moneen luokassa nousevaan pulmaan; motivaation puutteeseen, näköalattomuuteen tai sanavaraston heikkouteen.

Ei heitetä maailman parasta oppikirjaa pois, vaan annetaan sille se asema, joka sille kuuluu - se on yksi monista oppimisen välineistä.

Ei kommentteja: