Kun Kaivokselan koulu on tänä lukuvuonna kokeillut koulutilojen käyttöä uusilla tavoilla, olen päässyt pohtimaan koulurakennusta ja opiskelun järjestämistä oppilaita parhaiten hyödyttävällä tavalla.
MITÄ ME SITTEN KOKEILIMME?
Luokat jaettiin yhteistyöryhmiin - samoihin ryhmiin, joissa opettajat muutoinkin toimivat. Otimme neljän ryhmän käyttöön kolme luokkahuonetta. Esimerkiksi luokille 3A, 3B, 4A ja 4B tilat 202, 203 ja 204. Lukujärjestys rakennettiin siten, että kullakin luokalla oli oma tila, jossa opiskella suurimman osan aikaa. Kun yksi luokista oli musiikkitunnilla musaluokassa, liikuntatunnilla salissa, käsityön tunnilla käsityön tiloissa tai opintokäynnillä koulun ulkopuolella, muut kolme luokkaa valtasivat mainitut kolme luokkahuonetta.
Näiden tuntien lisäksi viikkoon mahtui joitakin tunteja, jolloin kahdelle ryhmälle oli merkitty sama tila; esim. luokille 3A ja 3B luokkatila 202. Tällä tunnilla oli tarkoitus kehitellä ja kokeilla uuden opetussuunnitelman mukaisia yhteistyömuotoja sekä käyttää koulun julkisia tiloja oppimiseen.
Työskentelymuotoja oli useita. Innokkaimmat kokeilijat uppoutuivat yhteisopettajuuteen jakaen kaikki oppitunnit systeemillä kaksi luokkaa, kaksi opettajaa, yksi tila sekä julkiset tilat. Toisessa mallissa koko luokka-aste (3 luokkaa) jakoi äidinkielen tunnit ohjeistaen oppilaat samassa tilassa ja jakautuen sitten työskentelemään kahteen luokkatilaan sekä yleisiin tiloihin. Monet luokat jakoivat musiikin tunnit siten, että musaluokassa oli kaksi luokkaa ja kaksi opettajaa ja opettajat jakoivat opetusvastuun puoliksi. Yhteistyömuotoja oli useita muitakin opettajien suunnitelmien mukaisesti oppilaiden tarpeet huomioiden.
Erilaisten yhteistyömalleihin lisäksi kokeilimme sitä, miten koulumme julkiset tilat sopivat opiskeluun. Julkisia tiloja olivat aulatilat, käytävät, ruokala ja ulkoalueet (jonne mentiin lähinnä liikunnan tai opintokäyntien tunneilla).
MILLAISIA TULOKSIA KOKEILUT TUOTTIVAT?
Yhteistyö opettajien välillä lisääntyi merkittävästi. Moni yhteistyökuvio sai alkunsa kokeilun aikana ja jatkuu sen jälkeenkin. Opetukseen liittyvä yhteissuunnittelu lisääntyi ja oppilaat suhtautuivat positiivisesti uusiin opetusmenetelmiin. Oppilaiden osallistuminen muuttui aktiivisemmaksi ja sellaiset oppilaat, jotka kykenevät itsenäiseen työskentelyyn, pystyivät paremmin työskentelemään haluamassaan paikassa. Opiskelussa tehtävä yhteistyö yli luokka- ja ikärajojen samoin kuin toiminnallinen oppiminen lisääntyivät. Toisaalta valtaosa opettajista koki syyskuussa, että oppilaiden levottomuus lisääntyi ja heidän valvomisensa oli vaikeampaa. Maaliskuussa tehty kokeilu koettiin rauhallisemmaksi. Opettajien mielestä se johtui siitä, että he opettajina ja oppilaat myös tiesivät syyskuun kokeilun perusteella, miten toimia.
Me opimme ratkaisevalla tavalla, miten koulun kalustusta tulee muuttaa ja millaista oppimista uusi, ensi elokuussa käyttöönotettava opetussuunnitelma koululta edellyttää.
MITÄ ON LUPA ODOTTAA JATKOSSA?
Monissa luokissa harjoiteltiin luottamusta ja työskentelytaitoja. Kiinnitettiin huomiota siihen, miltä vastuullinen ja itsenäinen opiskelu näyttää. Kokeilussa sellaiset oppilaat, jotka osasivat kantaa vastuuta opiskelusta, saivat valita opiskelupaikkansa vapaammin. Erityisesti opettajan tukea tarvitsevat oppilaat, työskentelivät lähellä häntä turvallisessa ohjauksessa. Toivon, että opettajien rohkeus vähentää samantahtista opiskelua ja päästää niin sanotusti oppilas irti, lisääntyy. Ajatus, että koko luokka odottaa joka tunnin alussa esim. 5 minuuttia, että viimeinenkin oppilas luokalla rauhoittuu kuuntelemaan opetusta, on huolestuttava. Tuo viisi minuuttia jokaisesta oppitunnista on
enemmän kuin kaksi oppituntia viikossa. Se on liikaa!
Samoin on luennon kuuntelemisen laita. Vaikka opiskelussa ajoittain tarvitaan yhteistä opetusta kaikille oppilaille, sitä on vielä nykyäänkin liikaa. Osa oppilaista osaa asian ennestään, osa ei jaksa kuunnella ja osalle opetus on liian vaikeaa. Rohkeampi eriyttäminen, toisin sanoen erilaiset tehtävät ja työtavat eri lapsille, tuovat mukanaan lisääntyvän motivaation ja paremmat oppimistulokset.
Kokeilussa oltiin tavallista aktiivisempia oppijoita. Uskon, että aktiivisuuden hyödyt huomattiin ja oppilaan vastuuttaminen jatkuu. Lapset oppivat säätelemään omaa toimintaansa ja ohjautumaan itse. Opettajan aika voi suuntautua enemmän niille, jotka tarvitsevat lähes kokoaikaista ohjausta.
Opetin itsekin syyskuun kokeilun aikana tokaluokkalaisten ryhmälle tarinan kirjoittamista kaksi tuntia viikossa kokonaan yleisissä tiloissa - koulun aulassa. Kun ekaluokkalaiset lähtivät jonoina ruokailuun, meteli oli mielestäni todella häiritsevää. Olin pahoillani kirjoittavien tokaluokkalaisten puolesta, kunnes huomasin, etteivät he häiriintyneet lainkaan. Silloin oivalsin, että näille lapsille tilanne oli luonteva ja uppoutuessaan oman tarinan luomiseen he loivat omaa tekstiä, neuvoivat toisilleen tabletin käyttöä ja jakoivat ideoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti