Julkinen keskustelu koulukiusaamisesta alkaa usein traagisesta tarinasta, jossa kuvataan kiusatun lapsen kärsimyksiä. Tavattoman usein siihen sisältyy kokemus siitä, ettei koulussa ole tehty joko mitään tai ainakaan tarpeeksi. Tätä mielikuvaa vahvistaa se, ettei koulusta kukaan astu esiin kertomaan tilanteesta. Syntyy mielikuva välinpitämättömyydestä.
Miksi koulu ei puhdista mainettaan ja kerro kiusaamiseen puuttumisesta?
Koulu suojelee lapsia. Julkisuus ei ole hallittavissa. Kun jonkun julkaisema traaginen kuvaus tulee ihmisten tietoisuuteen, jokainen lukija tai kuulija tekee kiusaamisuutisesta oman tulkintansa ja reagoi itselleen luontevalla tavalla nyt ja myös kaukana tulevaisuudessa näiden lasten ollessa aikuisia. Parhaimmillaan uutinen tuo sympatiaa kiusatulle ja avaa ympärillä toimivien silmät näkemään lasten hädän. Pahimmillaan sekä kiusaaja että kiusattu saavat ikävän leiman, jota he joutuvat kantamaan pitkään. Koulu on kaikkien lasten, niiden joilla pyyhkii hyvin sekä niiden, joilla on elämässä haasteita. Koulu ei julkaise mitään, mitä voisi käyttää ketään lasta vastaan. Tätä on suomalainen tietosuoja.
Mitä kiusaamistilanteissa sitten tehdään?
Kiusaaminen on pitkään jatkunutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jossa kiusattu pelkää. Kiusaaja hallitsee tilannetta siten, ettei kiusattu koe voivansa vaikuttaa siihen. Kun tämä paljastuu koulussa, tilanne selvitetään perinpohjin. Yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa. Vaatii ammattitaitoa, oppilaantuntemusta ja usein yhteistyötä huoltajien kanssa, jotta pystytään selvittämään lasten kohtaamisiin liittyvät valtasuhteet. Opettajan vieressä kaikki lapset ovat pieniä ja rakastettavia.
Koulussa ehkäistään kiusaamista ennalta ja puututaan kaikkeen asiattomaan sekä loukkaavaan käytökseen. Oppilaita kasvatetaan tunnistamaan kiusaamiseen liittyvät roolit ja opastetaan toimimaan oikein, vastustamaan ja ehkäisemään kiusaamista. Tämä on osa koulun jatkuvaa kasvatustyötä. Jo parinkymmenen oppilaan luokassa on kohtaamisia päivittäin niin paljon, ettei mallia tarvitse hakea muualta.
Kun kiusaamiseen puututaan, keinoja on monia ja ne tiukentuvat koko ajan, mikäli kiusaaminen jatkuu. Keskustelu, sitoumusten tekeminen ja niiden seuranta, jälki-istunto, ohjaaminen välitunneilla eri paikkaan, välitunti sisällä, ohjattuun välituntitoimintaan osallistuminen, koulukuraattorin tapaamiset, koulunkäyntiavustajan tuki, jatkuva yksilökohtainen valvonta ja yhteistyö huoltajan kanssa ovat varmasti käytössä koulussa kuin koulussa. Ne tehdään hienotunteisesti siten, etteivät muut lapset edes välttämättä huomaa sitä.
Miksi koulu ei onnistu vakuuttamaan huolenpidosta?
Jokainen oppilas ja huoltaja tietää koulun tukimuodoista ja kiusaamiseen puuttumisen keinoista ne asiat, jotka kohdistuvat itseen tai omaan lapseen. Saattaa esimerkiksi olla, että aiemmin kiusannut oppilas ei ole ollut välitunneilla pitkään aikaan, mutta muut eivät ole huomanneet sitä. Lapset keskittyvät välitunnilla omaan hauskanpitoon kavereidensa kanssa. He luonnollisesti olettavat kaikkien muidenkin koulun oppilaiden olevan ulkona. Siksi epävarmuus saattaa jatkua ja perheelle tulla kuva siitä, ettei kiusaamiselle tehdä mitään.
Koulun toiminta on osa kunnallista toimintaa ja sitä saa arvostella. Epäreiluksi tilanteen tekee se vinouma, joka tulee yksilön tietosuojasta. Koulu ei koskaan voi osallistua julkiseen keskusteluun mistään yksittäisestä tilanteesta, josta oppilaat on tunnistettavissa. Ja näin sen pitää ollakin. Koulua käy koko ikäluokka, samassa luokassa istuu niin työnarkomaanin kuin alkoholistinkin lapsi. Niin lapset kuin heidän vanhempansa elävät hyvin erilaisissa elämäntilanteissa ja näistä yksilöllisistä lähtökohdista käsin lasten kasvua tuetaan.
Me emme ole vaiti. Me teemme aina yhteistyötä huoltajien kanssa, puutumme kiusaamiseen, kasvatamme lasten sosiaalisia taitoja ja ilmoitamme sosiaaliviranomaisille lastensuojeluun huolen herätessä. Me onnistumme parhaiten, kun saamme tietää kiusaamisesta ja voimme toimia yhteistyössä kaikkien huoltajien kanssa. Oppilaan, huoltajan ja koulun aikuisten tavoite on aina sama. Ei käytetä energiaa vastakkainasetteluun, vaan keskitytään lasten hyvinvointiin.
